lauantai 23. helmikuuta 2013

Talvijuttuja

 Vaikka olenkin käyttänyt näitä jo hyvän aikaa, en ole ehtinyt/muistanut tehdä päivitystä näistä. Eli tein joskus joulukuussa itselleni irtohupun, pannan ja ranteenlämmittimet.


Hupun ompelin villakankaasta ja vuoriksi löysi kiva Eurokankaan myyjä hienon kuviollisen puuvillakankaan. Kaavottaminen ei ollut hankalaa, käytin hupparin hupun kaavaa, jota laajensin joka suunnassa 4-6cm saaden isomman hupun. Siihen vielä kaarroke, jotta huppu pysyy takkien alla. Ei enää palella niskaa :P


Pannan innostuin virkkaamaan vanhan ollessa omaan makuuni liian hippi. Lankana Novitan Rose Mohair. Virkkasin pannan joustinneule imitaatiolla, eli virkatessa joka toinen pylväs virkataan alemman kerroksen pylvääseen kiinni takaa ja joka toinen edestä (en osaa selittää paremmin .__.) saaden pintaan joustinvirkkaus.


perjantai 22. helmikuuta 2013

Cosplay suunnitelmat 2013

Kerron tässä tulevista suunnitelmista tälle vuodelle, jotka ovat tapahtumassa. Myös muita on mahdollisesti tulossa, mutta en ainakaan vielä osaa päättää niistä tarkemmin.

Animecon: Walpurgis no Yoru - Puella Magi Madoka Magica

Osasin kanavoida aikaisemman Madoka innostukseni pois päin alaikäisistä taikatytöistä, ja suuntasin kiinnostukseni sarjan noitiin. Tarkemmin ottaen Walpurgiin. Taivaalla ylösalaisin leijuva noita kiinnostaa itseäni sen mahdollisestikkin hyvin haasteellisen ratas-systeemin takia. Mietin tästä myös Animeconiin kisacossia, riippuen kuinka saan kokeiltua rattaiden onnistumista


Ropecon: Daenerys Targaryen - Game of Thrones

Annea kiinnosti cossia Cerceitä ropeconissa, ja itse innostuin menemään mukaan Danina. Sitten kun joukkoon vielä otettiin mukaan molempien miehet enemmän tai vähemmän omasta halustaan, saimme aikaan neljän hengen Game of Thrones ryhmän koostuen Cercei ja Jaime Lannistereista, Daeneryksestä ja Jon Snowsta. Anne ei ole vielä varma minkä puvun tarkkalleen olisi tekemässä. Itse osaan sanoa haluavani Danin hääpuvun.


Tracon: Bloody Mary - Trinity Blood

Tätä olen suunnitellut jo usemaan vuoden. Trinity Blood on suosikki mangani, ja Mary on suosikki hahmoni. Lisäksi, UNIFORMU! Ehdotin kisacossi jos vaikka saisin tänä vuonna ilmoittautumisesta läpi. Tässä ei ainakaan ole koristelun tai yksityiskohtien puutetta.


torstai 21. helmikuuta 2013

Frostin Kiasyd

Ja vielä kuvia Frostissa olleesta herran keijuvampyyristä




Frostin Yue

Eli photoshoot kuvia Frostbitessa olleesta Princess Yue cossista






Frostin kuvauspalvelu

Hihi :P Eli Kiasyd ja Yue

Kuvaaja Kyuu Eturautti
 


Desucon Frostbite


Voihan Frostbite! Tämän vuoden coneissa käyminen alkoi oikein mahtavasti. Vaikka olinkin ennen conia stressannut ihan liikaa puvuista, ja melkein yhdessä vaiheessa jopa päättänyt etten lähde coniin ollenkaan. Perjantaina kuitenkin lähdimme kohti Lahtea.

 Lauantaina poikaystäväni laittoi oman Kiasyd cossinsa ja itse laitoin Yuen päälle. Sen kanssa olikin hauska kävellä kolme kilometriä suuntaanta yöpaikasta keskustan läpi :P Huomasin conissa menettäneeni massaa sitten Celestian ajoista, joten piti tehdä muutamia teippikiinnityksia koko yläreunan matkalta, ja pikakiinnittää vyö parilla pistolla mekkoon. Eniten itseäni jännitti ihoni tummentaminen, en ollut ehtinyt testata Punanaamiosta tilaamani Grimasin värin voimakkuutta, pelkäsin näyttäväni oranssille. Näin ei kuitenkaan onneksi ollut! Harmikseni peruukki otti ihomaalista väriä itseensä, lisäksi photoshoottiin menessä leikkirusketus oli ehtinyt maagisesti haihtua paikkapaikoin. Testasin conissa ensimmäistä kertaa vahvuuksellisia värillisiä piilolinssejä. Olin tilannyt PinkyParadisesta Vassen Cloud Nine piilarit -0.5 vahvuuksilla. Hetken aikaa silmillä kesti tottua uuteen tapaan nähdä asioita, mutta 10min jälkeen aloin nähdä kirkkaasti. Kannattaa siis kokeilla muidenkin.

Päivä etenikin enimmäkseen hoidellessani cosplaykirppis juttuja ja hengaillen eri ihmisten kanssa. Tapasin muutamia blogini lukijoitakin, oli kiva nähdä! Löysin myös Legend of Korra cossaajan, jonka kanssa tuli juteltua, mukava ihminen. Conissa oli myös muita Avatar cossaajia, mutta en tajunnut otatuttaa heidän kanssaan isompaa ryhmäkuvaa. Omia yksilökuvia kävimme poikaystäväni kanssa ottamassa ulkona. Pian sen jälkeen kävelimme takaisin yöpaikkaan vaihtamaan vaatteet ja takaisin kuuntelemaan Lanvin proppiluentoa. Sieltä iltaa viettämään ja katsomaan hämmentävin Quentin Tarantinon elokuva hipster-graafistensuunnittelijoiden ja asunnon vallanneiden cossaajien johdolla.


Sunnuntaina miehekkeeni kanssa pistimme hieman kasuaalimmat cossit, hän edelleen Kiasydina ja itse kierrätin Hipster Pinkie Pieta. Sunnuntaikin meni kierrellen conialuetta, hengaillen kaverien kanssa ja ostellen tavaraa. Kokeilin ruostuneita taitojani tanssipelissäkin. Loppucon menikin pelaillen Magic the Gatheringia. Juna-asemalle harvinaisen nyrpiintynyt lipunmyyjäsetä kertoi ettei junassa kuulemma ollut enää tilaa, joten jouduimme ostamaan extra-luokan liput. Käytimmekin tämän 14e lisämaksun lootaten tehokkaasti vaunun kahvilaosastoa. Junassa alkoikin tämä ihana kurkkukipu, joka on nyt muuttunut vielä ihanammaksi flunssa-rutoksi. Sairastumisesta huolimatta con oli mahtava! Kiitos kaikille siellä nähdyille ja pukuja kuvanneille & kommentoineille.

  Tästä tähän vain neljässä tunnissa

maanantai 18. helmikuuta 2013

Valmistamisen tuska

Frostbite on ohi, kerronkin siitä sitten toisessa postauksessa. Sitä ennen kerron hieman Yuen puvun kanssa koetuista jutuista.

Kaikki joulu- ja tammikuussa koettu meneminen, muuttaminen, pakkaaminen, purkaminen ja larppaaminen sai itselleni kerättyä niin paljon piilostressiä, joka vaikutti Yuen puvun tekemiseen vain huonolla tavalla. Kaikki muu vei aikaa cossin tekemisestä. Viivästyin omista aikatauluistani, ei huvittanut, olin koulun jälkeen melkein heti valmis nukkumaan, ompelukonekin hajosi...miten siinä teet cossin ajoissa kun con alkaa uhkaavasti lähestyä? Pari viikkoa ennen conia aloin heräämään tuntia normaalia aikaisemmin ommellakseni lisää, vein cossin kouluunkin. Kaikki kerääntynyt stressi laukesikin conia edeltävänä keskiviikkona kahden tunnin hysteeriseen itkukohtaukseen kuinka kaikki on yhä kesken ja etten ehdi saamaan valmiiksi. Tekemättä oli vain helma- ja hiuskoristeet sekä helman kiinnitys, mutta sekin tuntui liian paljolta. Ehdin jo muutamille manata kuinka jätän Yuen kesken. Torstaina kuitenkin sain vedettyä self-respectini takaisin kaivosta miettiessäni kuinka paljon aikaa olen jo käyttänyt Yuen pukuun, kuinka pienestä sen valmistuminen jäisi kiinni, ja miten se tuntuisi pahemmalta kuin tekemättä jättäminen. Sainkin siis tehtyä kaiken juuri valmiiksi perjantain junamatkaa varten. Ja se kannatti. Sain paljon hyvää kommenttia puvusta ja peruukista. Eniten kiitosta sain siitä että valitsin juuri Moonspirit puvun, enkä Yuen arkivaatteita.

Mekko:
Ompelin hihoihin ja helmakkeeseen niitä helmiä, että ne olisivat mekon kanssa yhteensopivat. Helmakkeet ompelin kiinni vyöhön, edessä oli hakaneulakiinnitys. Hihojen kanssa koin jännän ongelman, hauis oli päättänyt laihtua parin kuun aikana, nyt ne koittivat koko ajan pudota. Sainkin conissa nostella niitä aina välillä. 



 Peruukki:
 Olin ostanut kaksi samanlaista valkoista peruukkia. Purin toisen, ompelin molemmat yhteen hyvin tuuheaksi peruukiksi. Vahvistin etenkin otsahiusten aluetta, ettei keskijakaus paistaisi pahasti läpi. Hiuskoristeet tein softiksesta. Pahat pikaliima kokemukseni jatkuivat onnistuessani liimaamaan maalia sormenpääni täyteen. En sentään sotkenut paitaa tällä kertaa.

Kiasyd - liivi

pic by wycked
Viime jaksossa koulussa oli pahan Art'sop työpajan lisäksi myös miestenvaatekurssi. Kurssin tarkoitus oli tutustua miesten vaatetukseen ja valmistamisessa oleviin eroihin. Voin kertoa, että ohjeista pystyi selvästi näkemään että ne olivat miesten keksimiä jokseenkin jännine ratkaisuineen. Kurssilla oli myös tarkoitus valmistaa miesten housut, kauluspaita tai liivi. Itse tein liivin poikaystävälleni. Sattui sopivasti, sillä hän oli halunnut Frostbitessa cossata Vampire the Masqueraden Kiasyd-keijuvampyyriä, jolla on liivi.

Piirsin ylhäällä olevan kuvan perusteella useamman mallivaihtoehdon, josta asiakkaani valitsi edustan ja taan yhdistelemällä kahdesta mallista mieluisimmat. Ei siinä sitten muuta kuin ottamaan mittoja, piirtämään kaavaa ja valmistamaan protoa. Ilokseni protoon piti tehdä vain minor muutoksia. Kankaiksi löysimme Eurokankaasta beigeä vakosamettia ja beigen asetaattivuorikankaan.



Itse ompelemisessa ei ollut suurempia vaikeuksia. Taskuttaminenkin onnistui melkein liian helposti verrattuna tekemääni prototaskuun, jossa tuntui olevan kaikkia vialla saumavaroista lähtien. Vaiken asia liivissä oli sisällä oleva kaareva sauma, jossa yhdistyi sametti ja vuorikangas. Vuorikangas veti jatkuvasti joka suuntaan, syöttyi, venyi...kaikkea mitä voi keksiä. Sain ongelman kuitenkin ratkaistua tekemällä helmaan vuorikankaan jatkeeksi kahden sentin samettipalan.


Valmis liivi oli oikein hyvä. Opettajan mukaan se oli moitteeton, on kuulemma kädellä tekemisen lahja :P. Asiakaskin piti siitä todella paljon, ja alkoi odottaa tulevaa Frostbitea vieläkin innokkaammin.

torstai 7. helmikuuta 2013

Art'sop

Mitä saadaan kun Taitaja kisat päätetään pitää Joensuussa, jolloin koulun jokainen tekstiili-ja vaatetuksen opettaja pitää erittäin hyvänä ideana tuottaa oppilailla sille myyntituotteita? Vastaus: Art'sop työpaja :I

Tiedättehän tilanteen, jossa opettajat ovat päättäneet jonkin asian olevan "the best idea ever"? No, meillä viimejaksossa oli turhan monta oppiainetta liitetty tähän kyseiseen tehtävään, eli suunnitella ja valmistaa koulun myyntipöydälle myymistä. Voin sanoa, että kukaan luokallamme ei pitänyt ollenkaan tunneista, ainakin sen puoleen mitä valittamiselta voin sanoa. Ensinnäkään mikään ideamme ei kelvannut opettajille, ei ainakaan ne joita me pidimme hyvinä. Toisekseen opettajilla oli jo päätettynä useampi idea valmistettaville tuotteille. Lisäksi meille nakitettiin suurin osa ompelutyöstä. Viimeisinpänä oli se fecking kukkilintuprintti mitä piti tunkea joka paikkaan. Ei pahalla sen suunnittelijalle, mutta se oli ruma. Pajapäivät eivät olleet ainakaan itseni puolesta millään tapaa mieleisiä; silittäessäni viidennettätoista kukkilintutiskirättiä tuli kyllä mieleen kysyä missä on menty vikaan?

 

Mitä siis opin tästä tehdastyöstä? Sen, etten ikinä halua tehdä sitä työkseni. Samojen työvaiheiden toisto monta tuntia putkeen, samat materiaalit, samat työtavat, samat rastit laukkujen kantokahvoihin...sain onnekseni kesken kurssia ranteeseeni rasitusvamman, mistä lie tullut, etten voinut viikkoon tehdä toistuvaa liikettä. Parhaimpia hetkiä tunneilla olivat kun koko luokka liittyi keskusteluun kuinka Bangladeshissa työntekijät saavat sentään edes jotain palkkaa.

Aivan. Näiden satojen laukkujen lisäksi meidän todellakin piti itse suunnitella jotain myytävää. Kohderyhmänä nuoret. Ei kelvanneet irtokaulukset, hatut tai laukut. Sen sijaan oma ryhmäni alkoi suunnitella kirjanmerkkejä. Teimme erittäin hienot harjoitukset, jotka näyttivät ihan inkojen ala-aste töille :P